Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö, joka vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Masennuksen pääoireet sisältävät jatkuvan surumielisyyden, mielenkiinnon menetyksen, väsymyksen ja keskittymisvaikeudet. Myös unihäiriöt, ruokahalun muutokset ja syyllisyyden tunteet ovat tavallisia. Apua tulisi hakea, jos oireet jatkuvat yli kahden viikon ajan ja vaikuttavat arkielämään. Suomessa masennuksen hoito on saatavilla terveyskeskuksissa ja erikoissairaanhoidossa.
Masennuksen lääkehoitoon on saatavilla useita vaihtoehtoja Suomessa. SSRI-lääkkeet ovat yleisimmin käytettyjä, mukaan lukien sertraliini, essitaloprami ja fluoksetiini. SNRI-ryhmään kuuluvat venlafaksiini ja duloksetiini sopivat erityisesti vakavampaan masennukseen. Trisykliset masennuslääkkeet ja muut vaihtoehdot, kuten mirtatsapiini, ovat käytössä erityistilanteissa. Lääkkeen valinta tehdään aina yksilöllisesti oireiden ja potilaan tarpeiden mukaan.
Masennuslääkkeiden annostelu aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota nostetaan vähitellen. Hoitoaika on tyypillisesti vähintään 6-12 kuukautta oireiden helpottumisen jälkeen. Yleisimmät sivuvaikutukset voivat sisältää:
Lääkkeen vaihtaminen tehdään aina lääkärin ohjeistuksella asteittain lopettaen.
Ahdistuneisuushäiriöt ovat Suomessa yleisiä mielenterveyden ongelmia. Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö aiheuttaa jatkuvaa huolestuneisuutta arkielämästä. Paniikkihäiriössä esiintyy äkillisiä, voimakkaita pelkokohtauksia. Sosiaalinen ahdistus vaikeuttaa vuorovaikutustilanteita, kun taas fobiat kohdistuvat tiettyihin esineisiin tai tilanteisiin. Oikea diagnoosi on tärkeä sopivan hoidon aloittamiseksi.
Ahdistuneisuuden lääkehoito Suomessa perustuu useisiin lääkeryhmiin. Bentsodiatsepiinit kuten loratsepaami, diatsepam ja alpratsolaami tarjoavat nopean helpotuksen akuuttiin ahdistukseen, mutta niitä käytetään lyhytaikaisesti riippuvuusriskin vuoksi. SSRI-lääkkeet toimivat hyvin pitkäaikaisessa ahdistuksen hoidossa ja ovat ensisijainen valinta. Beta-salpaajat auttavat fyysisiin ahdistusoireisiin kuten sydämentykytykset ja vapina. Lääkehoito yhdistetään usein terapiaan parhaan tuloksen saamiseksi.
Unihäiriöt ovat yleisiä ja voivat vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Unettomuus on yleisin unihäiriö, joka voi ilmetä nukahtamisvaikeuksina, yöllisenä heräämisenä tai varhaisena aamulla heräämisenä. Nämä häiriöt voivat olla tilapäisiä stressin tai elämänmuutosten seurauksena, tai kroonisia terveyteen liittyviä ongelmia.
Unihäiriöiden hoitoon käytetään useita lääkevaihtoehtoja:
Unilääkkeiden käytössä on tärkeää noudattaa lääkärin ohjeita riippuvuusriskin minimoimiseksi. Lääkkeet tulisi ottaa vain tarvittaessa ja mahdollisimman lyhyen ajan. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, joten lopettaminen tulisi tehdä asteittain lääkärin seurannassa.
Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa todellisuudentaju on heikentynyt. Tyypillisiä oireita ovat harhaluulot eli vääät uskomukset, aistiharhat kuten äänien kuuleminen, sekä ajatushäiriöt jotka vaikuttavat puheen ja käyttäytymisen loogisuuteen. Nopea hoitoon hakeutuminen on ensiarvoisen tärkeää.
Psykoosien hoitoon käytetään antipsykoottisia lääkkeitä, jotka jaetaan kahteen pääryhmään:
Lääkevalinta tehdään yksilöllisesti ottaen huomioon potilaan oireet, sivuvaikutusprofiilit ja muut sairaudet. Hoito vaatii aina psykiatrin seurantaa ja säännöllistä laboratorioseurantaa.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on psyykkinen sairaus, jolle on ominaista voimakkaiden mielialavaihteluiden esiintyminen. Sairaus koostuu depressio- ja maniajaksoista, jotka vuorottelevat toistensa kanssa. Suomessa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa noin 1-2% väestöstä.
Maniajakso kestää tyypillisesti vähintään viikon ajan ja sille on ominaista kohonnut, ärtynyt tai epätavallisen iloinen mieliala. Maniavaiheessa henkilö voi kokea:
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön depressiovaihe hoidetaan usein mielialantasaajilla yhdistettynä masennuslääkkeisiin. Masennuslääkkeitä käytetään varoen, koska ne voivat laukaista maniajakson. Psykoterapia on tärkeä osa kokonaishoitoa. Suomessa hoito perustuu käypä hoito -suosituksiin ja sairaus kuuluu Kelan erityiskorvattavuuden piiriin.
Mielialantasaajat ovat kaksisuuntaisen mielialahäiriön peruslääkkeitä. Litium on klassinen mielialantasaaja, joka vaatii säännöllistä verikokeiden seurantaa. Valproaatti ja lamotrigiini ovat uudempia vaihtoehtoja, jotka sopivat erityisesti seka- ja nopeasyklisiin muotoihin. Lääkkeen valinta riippuu oireiden luonteesta, sivuvaikutusprofiilista ja potilaan yksilöllisistä tarpeista.
ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) eli tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriö on neurobiologinen kehityshäiriö, jota esiintyy noin 5% lapsista ja 2-3% aikuisista Suomessa. Häiriö jatkuu usein aikuisuuteen ja vaikuttaa merkittävästi arkielämään, opiskeluun ja työhön.
ADHD:n pääoireet jaetaan kolmeen pääluokkaan, jotka voivat esiintyä erikseen tai yhdessä:
Tarkkaavaisuuden puute ilmenee vaikeutena keskittyä tehtäviin, unohtamisena ja organisointivaikeuksina. Henkilö saattaa tehdä huolimattomuusvirheitä ja hänellä on vaikeuksia seurata ohjeita loppuun asti.
Hyperaktiivisuus näkyy jatkuvana levottomuutena, vaikeutena pysyä paikallaan ja tarpeena liikkua jatkuvasti. Aikuisilla tämä voi ilmetä sisäisenä levottomuutena.
Impulsiivisuus tarkoittaa vaikeutta hallita välittömiä reaktioita. Henkilö saattaa keskeyttää muita, vastata ennen kuin kysymys on loppuun kysytty tai tehdä harkitsemattomia päätöksiä.
Suomessa ADHD:n lääkehoito aloitetaan yleensä stimulanttilääkkeillä. Metylfenidaatti on ensisijainen lääke sekä lapsilla että aikuisilla. Deksamfetamiini on toisen linjan vaihtoehto. Ei-stimulanteista atomoksetiini sopii erityisesti henkilöille, joilla on päihderiippuvuuden riski tai jotka eivät siedä stimulantteja. Lääkehoito vaatii aina erityislääkärin arvion ja säännöllistä seurantaa.
Lääkityksen annostelu aloitetaan pienestä ja nostetaan vähitellen optimaaliseen tasoon. Säännöllinen seuranta on tärkeää tehon ja sivuvaikutusten arvioimiseksi. Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat ruokahaluttomuus, unettomuus ja päänsärky. Lapsilla seurataan erityisesti kasvua ja painonkehitystä, koska stimulantit voivat hidastaa kasvua tilapäisesti. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti yhteistyössä potilaan ja perheen kanssa.
Psykiatristen lääkkeiden turvallinen käyttö edellyttää huolellista potilasohjausta ja säännöllistä seurantaa. Suomessa lääketurvallisuutta valvoo Fimea (Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus), joka kerää tietoa lääkkeiden sivuvaikutuksista ja antaa ohjeistuksia niiden turvalliseen käyttöön.
Yleiset sivuvaikutukset vaihtelevat lääkeryhmittäin. Masennuslääkkeiden yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, päänsärky ja seksuaaliset sivuvaikutukset. Psykoosilääkkeet voivat aiheuttaa väsymystä, painonnousua ja liikehäiriöitä.
Vakavia sivuvaikutuksia ovat muun muassa serotoniinioireyhtymä, sydänrytmihäiriöt ja akuutit liikehäiriöt. Lääkäriin tulee ottaa välittömästi yhteyttä, jos ilmaantuu:
Psykiatristen lääkkeiden vuorovaikutukset muiden lääkkeiden kanssa voivat olla vaarallisia. Erityistä varovaisuutta vaativat yhdistelmät MAO-estäjien kanssa sekä serotoniinia lisäävien lääkkeiden samanaikainen käyttö. Alkoholi voimistaa useimpien psykiatristen lääkkeiden vaikutusta ja lisää sivuvaikutusriskiä merkittävästi.
Luontaistuotteet, erityisesti mäkikuisma, voivat vaikuttaa psykiatristen lääkkeiden tehoon ja aiheuttaa vaarallisia vuorovaikutuksia. Kaikkien samanaikaisesti käytettävien lääkkeiden ja luontaistuotteiden käytöstä tulee kertoa lääkärille.
Psykiatristen lääkkeiden lopettaminen vaatii aina lääkärin ohjausta ja asteittaista vieroitusta. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vaarallisia vieroitusoireita, kuten kouristuksia tai vakavan masennuksen pahenemisen. Vieroitusoireet voivat ilmetä huimauksena, sähköiskujen kaltaisina tuntemuksina ja tunne-elämän häiriöinä. Lääkäri suunnittelee yksilöllisen vieroitusaikataulun, joka voi kestää viikoista kuukausiin lääkkeestä riippuen.
