Parkinsonin tauti on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkeisiin ja lihasten hallintaan. Tauti johtuu aivojen mustassa aineessa sijaitsevien dopamiinia tuottavien hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Suomessa Parkinsonin tautia sairastaa noin 14 000 ihmistä, ja se on toiseksi yleisin neurodegeneratiivinen sairaus Alzheimerin taudin jälkeen.
Parkinsonin taudin tyypillisiä motorisia oireita ovat:
Parkinsonin tauti etenee yksilöllisesti, mutta yleensä oireet pahenevat vähitellen vuosien kuluessa. Alkuvaiheessa oireet voivat olla lieviä ja vaikuttaa vain toiseen puoliskoon kehoa. Taudin edetessä oireet leviävät molemmille puolille ja voivat vaikuttaa merkittävästi päivittäisiin toimintoihin, kuten pukeutumiseen, syömiseen ja liikkumiseen. Myös ei-motoriset oireet, kuten masennus, unettomuus ja kognitiiviset muutokset, voivat ilmaantua.
Parkinsonin taudin varhainen tunnistaminen on tärkeää, sillä oireiden hoito voidaan aloittaa ajoissa ja taudin etenemistä voidaan hidastaa. Varhaiset merkit voivat olla hienovaraisia, kuten käsialan muuttuminen pienemmäksi, hajuaistin heikkeneminen tai liikkeiden hidastuminen. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä paremmin potilaan elämänlaatu voidaan säilyttää.
Parkinsonin taudin diagnoosi perustuu pääasiassa kliiniseen tutkimukseen ja oirelöydöksiin. Diagnoosi tehdään yleensä neurologin toimesta, ja se vaatii tyypillisten motoristen oireiden esiintymistä sekä positiivista vastetta dopamiinilääkitykseen. Joskus voidaan käyttää apuna DaTSCAN-kuvantamista, joka näyttää dopamiinin kuljettajien määrää aivoissa. Suomessa Parkinsonin taudin hoito kuuluu erikoissairaanhoidon piiriin.
Dopamiini on välittäjäaine, joka on välttämätön normaalille liikeohjaukselle aivoissa. Parkinsonin taudissa dopamiinia tuottavat hermosolut tuhoutuvat, mikä johtaa dopamiinin puutteeseen ja sitä kautta taudin tyypillisiin oireisiin. Dopamiiniagonistit jäljittelevät dopamiinin toimintaa aivoissa sitoutumalla samoihin reseptoreihin ja auttavat näin korvaamaan puuttuvan dopamiinin vaikutusta.
Ropiniroli (Requip, Adartrel): Tabletti- ja depomuotoinen lääke, joka on erityisen tehokas vapinaan ja lihasjäykkyyteen. Requip-valmistetta käytetään Parkinsonin taudin hoidossa, kun taas Adartrel on tarkoitettu levottomien jalkojen oireyhtymän hoitoon.
Pramipeksoli (Mirapexin, Sifrol): Saatavilla sekä tavallisina että depotableteina. Pramipeksoli on tehokas kaikissa Parkinsonin taudin motorisissa oireissa ja sitä voidaan käyttää sekä varhaisen vaiheen että edenneen taudin hoidossa.
Rotigotiini (Neupro-laastari): Ihon läpi vaikuttava laastarimuotoinen lääke, joka tarjoaa tasaisen lääkeaineen vapautumisen 24 tunnin ajan. Erityisen sopiva potilaille, joilla on nielemisongelmia tai jotka eivät pysty ottamaan tabletteja säännöllisesti.
Dopamiiniagonisteja käytetään ensisijaisena hoitona nuoremmilla Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla (yleensä alle 65-vuotiaat) dyskinesia-riskin minimoimiseksi. Annostus aloitetaan aina pienestä annoksesta ja nostetaan vähitellen ylöspäin sivuvaikutusten välttämiseksi. Lääkäri määrittelee yksilöllisen annostelun potilaan oireiden, iän ja yleiskunnon perusteella. Annostusta säädetään yleensä 1-2 viikon välein, kunnes optimaalinen vaste saavutetaan.
Dopamiiniagonistien yleisimmät sivuvaikutukset sisältävät pahoinvointia, väsymystä, huimausta ja ortostaattista hypotensiota. Vakavampia mutta harvinaisempia sivuvaikutuksia ovat impulssikontrollihäiriöt, kuten pakonomainen uhkapelaaminen, ostaminen tai seksuaalinen käyttäytyminen. Unihyökkäyksiä voi esiintyä, minkä vuoksi ajokyvyn arviointi on tärkeää. Lääkityksen lopettaminen tulee tehdä aina asteittain äkillisten vieroitusoireiden välttämiseksi.
Dopamiiniagonistit ovat ensisijainen hoitovalinta nuoremmilla Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla, koska ne aiheuttavat vähemmän dyskinesioita kuin levodopa. Niitä voidaan käyttää myös iäkkäämmillä potilailla yhdistelmähoidossa levodopan kanssa. Dopamiiniagonistit sopivat hyvin varhaisvaiheen Parkinsonin taudin hoitoon, kun oireet ovat vielä lieviä tai kohtalaisia. Ne voivat myös auttaa vähentämään levodopan tarvetta ja tasaamaan lääkevastetta edistyneemmässä taudissa.
Levodopa on Parkinsonin taudin hoidon kulmakivi, joka muuttuu aivoissa dopamiiniks. Koska dopamiini ei itse läpäise veri-aivoestettä, levodopa toimii tehokkaana kantajamolekyylina. Aivoissa levodopa muuttuu aromaattisen L-aminohappo-dekarboksylaasin avulla dopamiiniks, mikä auttaa kompensoimaan Parkinsonin taudissa menetettyä dopamiinia.
Suomessa on saatavilla useita levodopa-yhdistelmiä, jotka on suunniteltu tehostamaan hoidon vaikutusta ja vähentämään sivuvaikutuksia:
Levodopa-valmisteet ovat saatavilla eri annostelumoisseina potilaan tarpeiden mukaan. Tavalliset tabletit sopivat useimmille potilaille, kun taas hitaasti vapautuvat muodot voivat auttaa yöajan oireiden hallinnassa. Duodopa-geeli mahdollistaa jatkuvan annostelun PEG-letkun kautta edistyneimmissä tapauksissa.
Levodopa-hoidon onnistuminen riippuu suuresti oikeasta annostelusta ja ajoituksesta. Aloitusannos on yleensä pieni ja sitä nostetaan asteittain sivuvaikutusten minimoimiseksi. Annokset jaetaan yleensä useampaan osaan päivän aikana tasaisen vaikutuksen saavuttamiseksi.
Pitkäaikaisen levodopa-hoidon yhteydessä voi esiintyä on-off -ilmiötä, jossa lääkkeen vaikutus vaihtelee odottamattomasti. Tämä voidaan hallita annostelun säätämisellä, yhdistelmähoidolla tai siirtymällä pidempikestoisiin valmisteisiin. On tärkeää seurata oireiden vaihtelua ja raportoida ne lääkärille.
Proteiinirikas ruoka voi heikentää levodopan imeytymistä kilpailemalla samoista kuljetusmekanismeista. Tämän vuoksi levodopa otetaan yleensä tyhjään mahaan tai vähintään tunti ennen ateriaa. Potilaille annetaan yksilöllisiä ohjeita ruokailun ajoittamisesta lääkityksen suhteen.
MAO-B-estäjät ja COMT-estäjät ovat tärkeä osa Parkinsonin taudin lääkehoitoa. Ne estävät dopamiinin hajotusta aivoissa ja pitkittävät näin levodopan vaikutusta. Nämä lääkkeet voivat toimia sekä monoterapiana taudin alkuvaiheessa että yhdistelmähoidossa levodopan kanssa.
Suomessa käytössä olevat MAO-B-estäjät tarjoavat tehokasta dopamiinin hajotuksen estoa:
COMT-estäjät estävät katekoli-O-metyylitransferaasin toimintaa, mikä hidastaa levodopan ja dopamiinin hajotusta:
Entsyymi-estäjien yhdistäminen levodopa-hoitoon tarjoaa useita etuja. Yhdistelmähoito mahdollistaa pienempien levodopa-annosten käytön samalla teholla, vähentää annostelukertoja ja tasaa lääkkeen vaikutusta. Tämä voi merkittävästi parantaa potilaan elämänlaatua ja vähentää motorisia komplikaatioita.
MAO-B-estäjien kanssa tulee välttää tiettyjä lääkkeitä, erityisesti serotonergisiä antidepressantteja ja meperidiiniä serotoniinitoksisiteetin riskin vuoksi. COMT-estäjät voivat vaikuttaa raudan imeytymiseen ja voivat tehostaa noradrenaliinin vaikutusta. On tärkeää ilmoittaa kaikki käytössä olevat lääkkeet farmaseutille ja lääkärille ennen hoidon aloittamista.
Amantadiini on tärkeä lääkevaihtoehto Parkinsonin taudin aiheuttaman dyskinesian hoitoon. Se auttaa vähentämään levodopa-hoidon aiheuttamia tahattomia liikehäiriöitä ja parantaa potilaan elämänlaatua. Lääke on saatavilla Suomen apteekeista neurologin reseptillä.
Antikolinergiset lääkkeet, kuten triheksyfenidyyli ja biperideeni, sopivat erityisesti nuoremmille Parkinson-potilaille vapinaoireiden hoitoon. Näitä lääkkeitä käytetään harkiten ikääntyneiden potilaiden kohdalla muistiongelmien ja sekavuuden riskin vuoksi.
Apomorfiinikynä on nopeavaikutteinen pelastuslääke "off"-jaksojen hoitoon, kun tavalliset lääkkeet eivät tehoa riittävästi. Se annetaan ihon alle pistoksena ja vaikutus alkaa nopeasti. Lääke vaatii erityisosaamista ja potilaan huolellista ohjausta käytössä.
Parkinsonin taudin lääkkeet ovat saatavilla kaikista Suomen apteekeista reseptillä. Useimmat lääkkeet kuuluvat erityiskorvattavuuden piiriin, jolloin potilas maksaa vain omavastuuosuuden. Apteekkari voi auttaa korvattavuusasioissa ja lääkkeiden tilaamisessa.
Jokaisen Parkinson-potilaan lääkehoito suunnitellaan yksilöllisesti ottaen huomioon taudin vaihe, potilaan ikä, oireiden luonne ja muut sairaudet. Hoito aloitetaan usein pienillä annoksilla ja sitä säädetään vähitellen optimaalisen vasteen saavuttamiseksi.
Lääkityksen teho ja sivuvaikutukset tulee arvioida säännöllisesti neurologin vastaanotolla. Annosmuutokset tehdään vaiheittain, ja potilas seuraa oireiden kehittymistä lääkepäiväkirjan avulla. Apteekkari voi tukea seurantaa keskustelemalla lääkkeiden vaikutuksista.
Yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, väsymys, hallusinaatiot ja ortostatiset oireet. Sivuvaikutuksia voidaan usein helpottaa annosmukutuksilla, lääkkeenottoajan säädöllä tai lisälääkityksellä. On tärkeää raportoida kaikki huolestuttavat oireet hoitavalle lääkärille.
Parkinsonin lääkkeet voivat olla vuorovaikutuksessa monien muiden lääkkeiden kanssa. Erityistä varovaisuutta tarvitaan psyykelääkkeiden, verenpainelääkkeiden ja pahoinvointilääkkeiden kanssa. Apteekkari tarkistaa vuorovaikutukset aina uutta lääkettä toimittaessa.
Yhteydenotto lääkäriin on tarpeen, jos oireet pahenevat merkittävästi, ilmaantuu uusia sivuvaikutuksia tai lääkkeiden teho heikkenee huomattavasti. Kiireellistä hoitoa vaativat vaikeat hallusinaatiot, nielemisvaikeudet tai äkilliset liikuntakyvyn muutokset.
Apteekki tarjoaa tärkeää tukea Parkinson-potilaan hoidossa. Apteekkari neuvoo lääkkeiden oikeassa käytössä, seuraa mahdollisia vuorovaikutuksia ja auttaa lääkityksen optimoinnissa yhteistyössä lääkärin kanssa. Apteekista saa myös apuvälineitä lääkkeenottoön ja elämänlaadun parantamiseen.
