Masennuslääkkeet ovat lääkeaineita, joita käytetään masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien hoitoon. Nämä lääkkeet auttavat palauttamaan aivojen kemiallisen tasapainon ja lievittämään masennuksen oireita, kuten surumielisyyttä, energian puutetta ja kiinnostuksen menetystä. Masennuslääkkeitä määrätään yleensä keskivaikean tai vaikean masennuksen hoitoon, usein yhdessä psykoterapian kanssa.
Masennuslääkkeet vaikuttavat aivojen neurotransmittereiden eli välittäjäaineiden toimintaan. Masennus liittyy usein näiden tärkeiden kemiallisten aineiden epätasapainoon aivoissa. Lääkkeet auttavat korjaamaan tätä epätasapainoa ja parantamaan hermosoluvälisten viestien kulkua.
Kolme tärkeintä neurotransmitteria masennuksen hoidossa ovat:
Masennuslääkkeet toimivat estämällä neurotransmittereiden takaisinottoa tai hidastamalla niiden hajoamista. Tämä lisää välittäjäaineiden määrää hermosoluvälissä ja parantaa hermoimpulssien kulkua. Vaikutus kehittyy yleensä asteittain 2-6 viikon kuluessa säännöllisestä käytöstä.
SSRI-lääkkeet ovat yleisimmin käytettyjä masennuslääkkeitä Suomessa. Ne estävät serotoniinin takaisinottoa hermosoluihin, mikä lisää serotoniinin määrää aivoissa. SSRI-lääkkeet ovat yleensä hyvin siedettyjä ja niillä on vähemmän sivuvaikutuksia kuin vanhemmilla masennuslääkkeillä. Tyypillisiä SSRI-lääkkeitä ovat escitalopram, sertraliini ja fluoksetiini.
SNRI-lääkkeet vaikuttavat kahteen neurotransmitteriin: serotoniiniin ja noradrenaliniin. Ne voivat olla erityisen tehokkaita potilailla, joilla on sekä masentuneisuutta että energian puutetta. Venlafaksiini ja duloksetiini ovat esimerkkejä SNRI-lääkkeistä, joita käytetään Suomessa.
Trisykliset masennuslääkkeet ovat vanhempi lääkeryhmä, jota käytetään nykyään harvemmin ensisijaisena hoitona. Ne voivat olla tehokkaita vaikeissa masennustiloissa, mutta niillä on enemmän sivuvaikutuksia kuin uudemmilla lääkkeillä. Amitriptyliini ja nortriptyliini kuuluvat tähän ryhmään.
Monoamiinioksidaasin estäjät (MAOI) ovat harvinaisemmin käytettyjä masennuslääkkeitä, joita määrätään yleensä vain, kun muut hoidot eivät ole tehonneet. Ne vaativat tarkkaa ruokavalion seurantaa ja lääkevuorovaikutusten välttämistä. Moklobemidi on Suomessa käytettävä MAOI-lääke.
Atyyppisiä masennuslääkkeitä käytetään erityistapauksissa tai kun perinteiset lääkkeet eivät sovi potilaalle. Tähän ryhmään kuuluvat esimerkiksi mirtatsapiini, joka voi auttaa erityisesti unettomuudessa ja ruokahalon puutteessa, sekä bupropioni, joka vaikuttaa pääasiassa dopamiiniin ja noradrenaliniin.
Suomessa on saatavilla useita tehokkaita masennuslääkkeitä, jotka kuuluvat eri lääkeryhmiin ja soveltuvat erilaisiin masennuksen muotoihin. Lääkevalinta perustuu aina potilaan yksilöllisiin tarpeisiin, oireisiin ja mahdollisiin muihin sairauksiin.
SSRI-lääkkeet (selektiiviset serotoniinin takaisinoton estäjät) ovat yleisimmin määrättyjä masennuslääkkeitä. Näitä ovat sertraliini (Zoloft, Sertralin), essitalopraami (Cipralex, Lexapro), paroksetiini (Seroxat, Paroxetin) ja fluoksetiini (Prozac, Fluoxetin). Nämä lääkkeet vaikuttavat serotoniinin määrään aivoissa ja ovat yleensä hyvin siedettyjä.
SNRI-ryhmään kuuluva venlafaksiini (Efexor, Venlafaxin) vaikuttaa sekä serotoniiniin että noradrenaliiniin, ja se sopii erityisesti vaikeiden masennusten hoitoon. Mirtatsapiini (Remeron) on tetrasyklinen masennuslääke, joka auttaa myös unihäiriöissä. Bupropioni (Wellbutrin) on dopaminiin vaikuttava lääke, joka ei yleensä vaikuta seksuaaliseen halukkuuteen.
Kaikki masennuslääkkeet ovat reseptilääkkeitä ja saatavissa Suomen apteekeista lääkemääräyksellä. Apteekkien laaja verkosto varmistaa lääkkeiden hyvän saatavuuden koko maassa. Lääkkeiden hinnat vaihtelevat, mutta Kela-korvaukset alentavat merkittävästi potilaan omaa maksua määrätyissä tapauksissa.
Masennuslääkehoidon aloittaminen edellyttää aina lääkärin perusteellista arviointia. Lääkäri selvittää potilaan oireet, sairaushistorian, mahdolliset muut lääkitykset ja elämäntilanteen ennen sopivan lääkkeen valintaa. Tämä varmistaa turvallisen ja tehokkaan hoidon.
Masennuslääkkeet aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota nostetaan vähitellen tarpeen mukaan. Aloitusannokset vaihtelevat lääkkeittäin, mutta tavoitteena on löytää pienin tehokas annos, joka tuottaa halutun vaikutuksen mahdollisimman vähäisin sivuvaikutuksin.
Säännöllinen seuranta on olennainen osa hoitoa. Lääkäri arvioi hoidon tehokkuutta, sivuvaikutuksia ja tarvittaessa muuttaa annostusta tai lääkevalmistetta. Potilaan aktiivinen osallistuminen hoitoon ja avoin kommunikaatio lääkärin kanssa parantavat merkittävästi hoidon onnistumista.
Masennuslääkkeet voivat aiheuttaa erilaisia sivuvaikutuksia, jotka vaihtelevat lääkeryhmittäin. SSRI-lääkkeiden yleisimpiä sivuvaikutuksia ovat pahoinvointi, päänsärky, unettomuus ja seksuaaliset häiriöt. Trisykliset masennuslääkkeet voivat puolestaan aiheuttaa suun kuivumista, ummetusta ja väsymystä.
Monet sivuvaikutukset ovat voimakkaimmillaan hoidon alussa ja lievenevät 2-4 viikon kuluessa. Pitkäaikaiskäytössä seurattavia vaikutuksia ovat painonnousu ja sydänoireet. Vakavia varoitusmerkkejä ovat itsetuhoiset ajatukset, vakava allerginen reaktio ja rytmihäiriöt.
Masennuslääkityksen lopettaminen tulee aina tehdä asteittain lääkärin ohjauksessa. Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, kuten huimausta, sähköiskumaisiaißatoksia, unettomuutta ja mielialan vaihteluja.
Annosta vähennetään yleensä 25-50% kerrallaan 1-2 viikon välein. Pitkävaikutteisia lääkkeitä voidaan lopettaa nopeammin kuin lyhytvaikutteisia. Lääkkeen vaihtamisessa uusi lääke aloitetaan usein ennen vanhan lopettamista.
Tukea lopettamisprosessiin saat lääkäriltä, apteekista ja mielenterveyspalveluista.
