Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on krooninen sairaus, jossa henkilö ei kykene hallitsemaan alkoholin käyttöään huolimatta siitä aiheutuvista haitoista. Maailman terveysjärjestö WHO luokittelee alkoholiriippuvuuden mielenterveyshäiriöksi. Suomessa alkoholismi jaetaan lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan riippuvuuteen sen mukaan, kuinka monta diagnostista kriteeriä täyttyy. Riippuvuus kehittyy asteittain ja voi vaikuttaa keneen tahansa ikään, sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta. Alkoholismi eroaa riskikäytöstä siinä, että riippuvainen henkilö kokee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia säännöllisesti.
Fyysinen riippuvuus tarkoittaa elimistön mukautumista alkoholiin, jolloin sen puute aiheuttaa vieroitusoireita kuten vapinaa, hikoilua ja pahoinvointia. Psyykkinen riippuvuus puolestaan liittyy mielen pakonomaiseen tarpeeseen käyttää alkoholia tunnetilojen säätelyn, stressin hallinnan tai sosiaalisten tilanteiden helpottamisen vuoksi. Molemmat riippuvuusmuodot esiintyvät usein yhtä aikaa, mutta psyykkinen riippuvuus voi kehittyä ennen fyysistä. Psyykkinen riippuvuus on usein pitkäkestoisempi ongelma ja vaatii laaja-alaista hoitoa toipumisen tueksi.
Alkoholiriippuvuuden tunnistaminen voi olla haastavaa, sillä oireet kehittyvät vähitellen. Tyypillisiä varoitusmerkkejä ovat:
Muita merkkejä voivat olla salaileva käyttäytyminen, mielialojen vaihtelut, unihäiriöt ja fyysisen kunnon heikkeneminen. Läheiset huomaavat usein muutokset ennen riippuvuudesta kärsivää henkilöä.
Pitkäaikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Maksa kärsii eniten, ja mahdollisia seurauksia ovat rasvamaksa, maksakirrooси ja maksasyöpä. Alkoholi heikentää immuunijärjestelmää, lisää sydän- ja verisuonitautien riskiä sekä vaikuttaa haitallisesti aivoihin aiheuttaen muistiongelmia ja dementiaa. Ruoansulatuskanava kärsii, mikä voi johtaa mahahaavaan ja haimatulehdukseen. Syöpäriski kasvaa useissa elimissä. Alkoholismi vaikuttaa myös mielenterveyteen lisäten masennuksen ja ahdistuksen riskiä sekä heikentää elämänlaatua merkittävästi.
Alkoholin vieroitusoireet alkavat yleensä 6-24 tunnin kuluttua viimeisestä juomakerrasta ja voivat kestää useita päiviä. Lieviä oireita ovat käsien vapina, hikoilu, pahoinvointi, päänsärky ja unettomuus. Vakavampia oireita ovat hallusinaatiot, kouristukset ja delirium tremens, joka voi olla henkeä uhkaava tila. Sydämen sykkeen kiihtymiuen, verenpaineen nousu ja korkea kuume ovat merkkejä vaikeista vieroitusoireista. Nämä vaativat välitöntä lääkärin hoitoa. Oireiden vaikeus riippuu alkoholinkäytön kestosta, määrästä ja henkilön yleiskunnosta. Vieroitusoireiden pelko voi estää hoitoon hakeutumista.
Lieviä vieroitusoireita voi helpottaa kotona turvallisesti tietyissä tapauksissa. Tärkeää on riittävä nesteytys ja vitamiinien, erityisesti B-vitamiinien saanti. Lepo, rauhallinen ympäristö ja läheisten tuki auttavat toipumisessa. Säännöllinen ruokailu ja kevyt liikunta voivat vähentää oireita. Rentoutustekniikat kuten syvähengitys ja meditaatio auttavat ahdistuksen hallinnassa. Jos oireet pahenevat tai ilmaantuu kouristuksia, hallusinaatioita tai korkeaa kuumetta, tulee hakeutua välittömästi lääkäriin.
Vakavat alkoholin vieroitusoireet voivat olla hengenvaarallisia ja vaativat aina lääkärin arviota. Delirium tremens on vakavin vieroitusoire, johon liittyy sekavuutta, hallusinaatioita, korkeaa kuumetta ja sydämen rytmihäiriöitä. Kouristukset ovat myös vakava merkki, joka edellyttää välitöntä hoitoa. Lääkehoito toteutetaan yleensä sairaalassa bentsodiatsepiineillä, kuten diatsepaamilla tai loratsepaami. Hoito vaatii tarkkaa seurantaa ja annoksen säätöä oireiden mukaan. Kotona tapahtuva vieroitus on mahdollista vain lievissä tapauksissa ja lääkärin valvonnassa. Vieroitusoireiden ehkäisemiseksi alkoholin käytön lopettaminen tulisi tehdä asteittain ja ammattilaisen ohjauksessa.
Suomen apteekeista saa useita tuotteita, jotka voivat helpottaa lieviä vieroitusoireita. B-vitamiinikomplexit, erityisesti tiamiini (B1-vitamiini), ovat tärkeitä hermoston toipumiselle. Magnesiumvalmisteet voivat vähentää lihasjännitystä ja hermostuneisuutta. Probioottivalmisteet tukevat suoliston terveyttä alkoholin aiheuttamien vaurioiden jälkeen. Unettomuuteen voi kokeilla luontaistuotteita kuten melatoniinia tai valeriaanaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että nämä tuotteet eivät korvaa ammattimaista hoitoa vakavissa tapauksissa. Apteekin henkilökunta voi neuvoa sopivista vaihtoehdoista ja ohjata tarvittaessa lääkärin vastaanotolle.
Naltreksoni on opioidiantagonisti, joka vähentää alkoholin tuottamaa mielihyvää ja himoa juoda. Lääke estää endorfiinien vapautumisen aivoissa, jolloin alkoholin palkitseva vaikutus heikkenee merkittävästi. Suomessa naltreksonia on saatavilla reseptilääkkeenä kauppanimellä Revia ja geneerisisinä valmisteina. Hoito aloitetaan yleensä 50 mg:n vuorokausiannoksella. Naltreksoni soveltuu hyvin motivoituneille potilaille, jotka haluavat lopettaa alkoholin käytön kokonaan tai vähentää sitä merkittävästi. Lääkettä voidaan käyttää osana kokonaisvaltaista hoito-ohjelmaa, johon kuuluu myös psykososiaalista tukea. Hoitoa voi jatkaa useita kuukausia tai jopa vuosia tarpeen mukaan. Lääkkeen teho on parhaimmillaan, kun potilas on jo vieroittautunut alkoholista.
Akamprosaatti tasapainottaa aivojen neurotransmittereita, erityisesti GABA- ja glutamaattijärjestelmiä, jotka häiriintyvät pitkäaikaisessa alkoholinkäytössä. Lääke vähentää alkoholihimoa ja auttaa ylläpitämään raittiutta. Tavallinen annostus on 666 mg kolme kertaa päivässä, yhteensä 2000 mg vuorokaudessa. Annosta voidaan säätää potilaan painon ja munuaistoiminnan mukaan. Akamprosaattia tulee ottaa säännöllisesti aterioiden yhteydessä, ja hoito on tehokkainta kun se aloitetaan heti vieroituksen jälkeen. Lääke on turvallinen pitkäaikaisessa käytössä, eikä se aiheuta riippuvuutta. Yleisimmät sivuvaikutukset ovat lievää ripulia ja vatsakipuja, jotka yleensä vähenevät hoidon jatkuessa.
Disulfiraami estää aldehydidehydrogenaasientsyymin toiminnan, jolloin alkoholin hajoamisessa syntyvä asetaldehydi kertyy elimistöön aiheuttaen epämiellyttäviä oireita. Reaktio aiheuttaa pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyä ja kasvojen punotusta. Lääke toimii pelotevaikutuksen kautta motivoiden pysymään raittiina. Hoitoa aloittaessa on oltava vähintään 12 tuntia juomatta alkoholia.
Tärkeitä varoituksia:
Alkoholin pitkäaikainen käyttö heikentää B-vitamiinien ja magnesiumin imeytymistä sekä kuluttaa näitä tärkeitä ravintoaineita elimistössä. B-vitamiinit, erityisesti B1 (tiamiini), B6 ja B12, ovat välttämättömiä hermoston toiminnalle ja energiantuotannolle. Magnesium tukee lihasten rentoutumista ja stressin hallintaa. Ravintolisillä voidaan korjata puutostiloja ja tukea toipumisprosessia. Sopiva annostus kannattaa selvittää yhdessä apteekkarin tai lääkärin kanssa yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
Alkoholi rasittaa maksaa merkittävästi, ja toipumisen aikana maksan toiminnan tukeminen on tärkeää. Maksaa tukevia ravintoaineita ovat muun muassa kurkuma, mariankoulun siemen, N-asetyyli-L-kystiini sekä E- ja C-vitamiinit. Nämä auttavat maksasoluja uusiutumaan ja vähentävät hapettumisstresiä. Ravintolisien valinnassa kannattaa suosia laadukkaita valmisteita ja huomioida mahdolliset lääkeinteraktiot keskustelemalla apteekkarin kanssa.
Alkoholiongelmiin liittyy usein unihäiriöitä, jotka voivat pitkittyä toipumisen alkuvaiheessa. Luonnollisia unen laadun parantajia ovat magnesiumlisät, melatoniini ja rauhoittavat yrtit kuten kulmalehti ja sitruunamelissa. Säännöllinen unirytmi, iltaisin välttämällä ruutuja ja luomalla rauhallinen nukkumisympäristö tukevat parempaa unta. Unen laadun paraneminen auttaa stressin hallinnassa ja vähentää riippuvuuden aiheuttamaa ärtymystä.
Apteekkari on helposti saavutettavissa oleva terveydenhuollon ammattilainen, jolta voi hakea alkuohjausta alkoholiongelmien hoitoon. Apteekista saa tietoa alkoholiongelman hoitoon soveltuvista itsehoitotuotteista, ravintolisistä ja reseptilääkkeistä. Apteekkari osaa myös ohjata tarvittaessa oikeiden palveluiden piiriin ja antaa käytännön neuvoja toipumisen tueksi. Keskustelu on luottamuksellista, eikä ongelman myöntäminen vaadi lähetettä tai ajanvarausta.
Suomessa alkoholiongelmien hoitoa tarjoavat perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja päihdepalvelut. Apua voi hakea terveyskeskuksesta, päihdepoliklinikoilta tai A-klinikoilta. Hoitoon sisältyy arviointi, lääkkeellinen tuki, keskusteluhoito ja tarvittaessa vieroitushoito sairaalassa. Kaikilla on oikeus hoitoon riippumatta vakuutustilanteesta. Hoidot ovat maksuttomia tai edullisia Kela-korvausten ansiosta.
Vertaistuki on tärkeä osa toipumisprosessia. Suomessa toimivat muun muassa AA-ryhmät, NA-ryhmät ja Sininauha-toiminta. Näissä ryhmissä voi jakaa kokemuksia muiden samankaltaisissa tilanteissa olevien kanssa. A-killat tarjoavat raitista toimintaa ja sosiaalisia kontakteja. Omaiset voivat hakea tukea Al-Anon-ryhmistä. Useimmat vertaistukiryhmät ovat maksuttomia ja ne kokoontuvat säännöllisesti eri puolilla Suomea.
Alkoholiongelman kehittymistä voivat ennakoida useat tekijät. Näitä ovat suvussa esiintyvä päihdeongelma, mielenterveysongelmat, syrjäytyminen, työttömyys tai stressi. Juomistottumusten muuttuminen, alkoholin käyttö stressin tai negatiivisten tunteiden hallintaan sekä päivittäinen juominen ovat varoitusmerkkejä. Varhainen puuttuminen ja avun hakeminen voi estää ongelman syvenemisen ja vähentää alkoholinkäytön aiheuttamia terveyshaittoja pitkällä aikavälillä.
Läheisten tuki on keskeistä alkoholiongelman hoidossa ja toipumisessa. Rakentava tuki sisältää ongelman tunnustamisen, hoitoon kannustamisen ja kärsivällisyyden repsahduksissa. Läheisten tulee välttää syyllistämistä, uhkailua tai ongelman salaamisesta osalliseksi tulemista. On tärkeää asettaa selkeät rajat ja huolehtia omasta jaksamisestaan. Läheisten kannattaa hankkia tietoa riippuvuudesta sairautena ja hakea tarvittaessa omaa tukea esimerkiksi Omaiset mielenterveystyön tuesta.
Toipumisen tukemisessa arkiset käytännöt ovat tärkeitä:
Pienetkin positiiviset muutokset voivat tukea merkittävästi toipumisprosessia ja elämänlaadun parantumista.
